Mikkelin seudulla on ollut kansalaisopiston toimintaa 90 vuotta. Mikkelin kansalaisopiston toiminta on alkanut 1921. Perustamisvuodesta saakka on samana pysynyt kolme asiaa: nimi Mikkelin kansalaisopisto, omistaja eli kunta ja seudullisuus. Opiston ensimmäisessä ohjesäännössä on toiminta-alueena Mikkeli ja sen ympäristö.
Vuosipäivät ovat aina juhlien ja toiminnan yhteenvedon hetkiä. Vuonna 2011 juhlimme, muistelemme ja näymme monella eri tavalla. Juhlavuoden näkyminen alkaa heti kevätlukukauden esitteemme sisällössä. Kevään alkavien uusien kurssien lisäksi esitteessä on omistajan, opettajien ja opiskelijoiden haastatteluja ja juhlavuoden kevään tapahtumat. Emme halua juhlia pönäkästi vaan iloisesti ja mennä ihmisten luo. Näyttelyjä ja konsertteja, juhlaluentoja, laulua ja yhteisiä tapaamisia on opiston toiminta -alueen kaikissa kunnissa Mikkelissä, Ristiinassa ja Hirvensalmella. Musiikkia viemme jopa ihmisten koteihin ja teatteriesityksiä löytyy kaikenikäisille. Mielenkiinnolla odotamme myös kirjailija Mari Mörön kirjoittamaa ja Tarja Pyhähuhdan ohjaamaa opistoon liittyvää Päästä päkiään -juhlarevyytä, joka saa ensi-iltansa toukokuussa.
Opistollamme on mielenkiintoinen historia. Opistomme vaiheista on kirjoitettu 10-, 20- ja 50-vuotishistoriikit ja yhtenäinen kokonaisesitys, historiankirja vuonna 2000 opiston täyttäessä 80 vuotta. Lukiessani näitä kirjoja ja katsellessani vanhoja valokuvia kansalaisopiston vaiheista, hämmästelen ja iloitsen siitä miten tärkeä osa kansalaisopisto on ollut ja edelleen on Mikkelin kaupungin ja koko seudun opetus- ja kulttuurielämää. On hyvin toteutunut se periaate, että opisto on tarkoitettu kaikille. Opiskelijajoukko on kasvanut 150 vuosittaisesta opiskelijasta 6450 opiskelijan joukoksi. Opistossa opiskelee kaikenlaiset ihmiset. On lapsia, nuoria, työikäisiä, eläkeläisiä, koulutustaustaltaan ja ammatiltaan monenlaisia opiskelijoita, miehiä ja naisia, suomalaisia ja maahanmuuttajia.
Opistomme tulevaisuuden näen myönteisenä joskin haasteellisena. Uskoni perustuu Vapaan sivistystyön kehittämisohjelmaan 2009-2012 joka tähtää alan oppilaitosten toimintaedellytysten parantamiseen. Alkuinnostuksen jälkeen ohjelman eteneminen ei tosin ole ollut niin ripeää kuin me kentällä työskentelevät olisimme toivoneet. Haasteita tuo myös se miten opistomme ja koko vapaa sivistystyö erottuu muusta aikuiskoulutuksesta. Nähdäänkö jatkossakin että kansalaisopistojen ja vapaan sivistystyön tukeminen on myös valtion, yhteiskunnan, edun mukaista? Itsestäni tuntuu mahdottomalta ajatus että valtio ja kunta eivät tukisi kansalaisopistoja, joiden palveluja suuri osa kuntalaisista pitää hyvinvointiin kuuluvina peruspalvelujen tapaisina sivistyspalveluina.
Meidän kansalaisopistossa työskentelevien on kuitenkin hyväksyttävä se, että arjen rinnalla kulkee koko ajan kehittämisen virta vaikka se tuntuu joskus vuolaalta. Systemaattinen kehittäminen antaa kuitenkin tuloksia ja tyydytystä. Näin juhlavuonnakin tulevaisuuteen suunnatessamme meidän opistossa työskentelevien on kaiken aikaa tehtävä valintaa, mikä menneessä on käyttökelpoista ja mikä taas sellaista painolastia, josta on syytä hankkiutua eroon.
Olen ylpeä siitä että olen saanut tehdä pitkän työjakson vapaassa sivistystyössä ja erityisesti kansalaisopistossa. Työjaksoni tosin Mikkelin kansalaisopistossa on lyhyt verrattuna edeltäjiini Jooseppi Sajaniemeen, Aarne Rytköseen ja Greta Bovellaniin. Rohkenen sanoa, että yhteistä meille kaikille on ollut se että kansalaisopisto on ollut meille kaikille sydämen asia.
Kiitän päätoimista henkilöstöä, tuntiopettajia, opiskelijoita, omistajaa ja yhteistyökumppaneita.
Toivon että näen teitä kaikkia opistossamme opiskelemassa ja opistomme juhlavuoden tapahtumissa.
Tervetuloa!
Leena Hytönen
rehtori
